mormon.org Koko maailma

Vapaus valita

Jumalan suunnitelmaan sisältyy valinnanvapaus

Kuvittele, että olet ulkona syömässä ja tilaat salaatin, mutta tarjoilija sanoo, ettet voi saada sitä vaan sinun täytyy sen sijaan ottaa keittoa. Miltä sinusta tuntuisi? Valinta keiton ja salaatin välillä on melko vaaraton, mutta se havainnollistaa erästä ihmisluonnon piirrettä: emme pidä siitä, että meidät pakotetaan tekemään päätöksiä, joita olemme kykeneviä tekemään itse. Me vastustamme pakottamista. Silloinkin kun edessämme on vakavampia päätöksiä, sellaisia, joilla on moraalisia vaikutuksia, on tärkeää, että valitsemme itse. Jumala antoi meille tahdonvapautemme ja kunnioittaa aina vapauttamme tehdä valintoja. Vaikka olemme vastuussa valinnoistamme (Oppi ja liitot 101:78) ja vaikka niin hyvillä kuin huonoillakin valinnoilla on aina seurauksia, Jumala ei ole koskaan hyväksynyt pakon käyttämistä. Itse asiassa Jumala vaalii vapauden henkeä, ja Hän tietää, että ihmisen henki tarvitsee vapautta voidakseen palvella tehokkaasti ja uskoa Häneen. Hän kielsi Aadamia ja Eevaa syömästä kiellettyä hedelmää, mutta Hän sanoi myös: "Saat kuitenkin itse päättää." (Kallisarvoinen helmi, Valittuja kohtia Mooseksen kirjasta 3:17).

On tärkeää, ettemme polje muiden ihmisten vapautta tavoitellessamme omaamme. Silloinkin kun meistä tuntuu, että oma ajatustapamme saattaa olla jonkun toisen hyväksi, on tärkeää, että jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä ja omiin uskonkäsityksiinsä.

Vaikeiden valintojen tekeminen

Suvaitsevaisuus ja tuomitsematta jättäminen voivat olla hyviä piirteitä, sillä ne säilyttävät kaikkien oikeuden valita itse. Mutta se, ettei tee mitään, on myös valinta eikä erityisen hyvä sellainen. Hyvä valinta ei ole myöskään se, että antaa muiden ihmisten, yhteiskunnan tai poliittisten instituutioiden tehdä päätökset puolestaan. Esimerkiksi vaikka monissa elokuvissa intiimisuhde ennen avioliittoa esitetään täysin hyväksyttävänä, se ei merkitse sitä, että se olisi hyväksyttävä. Luonteemme kehittyy ja jalostuu, kun teemme päätöksiä, jotka perustuvat siihen, mikä on moraalisesti oikein. Ja vallitsevasta viisaudesta huolimatta maailmassa on todellakin olemassa oikea ja väärä. Totuus ei ole suhteellista eikä synti ole vain muutamien ymmärtämättömien ihmisten "arvovalinta".

Jokin aika sitten James E. Faust Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon ensimmäisestä presidenttikunnasta kertoi siitä, kun hän oli nuori sotilas toisessa maailmansodassa. Tutkijalautakunta, joka koostui "kovapintaisista ammattisotilaista", haastatteli häntä upseerikouluun. He kysyivät häneltä, eikö moraalisääntöjä tulisi höllentää sota-aikana taistelun aiheuttaman stressin vuoksi. Presidentti Faustista tuntui, että heidän mielestään niin pitäisi tehdä, ja hän mietti, saisiko lisäpisteitä, jos esittäisi olevansa samaa mieltä. Lopulta hän kuitenkin sanoi vain: "En usko, että on kahdenlaista moraalia." Hänet hyväksyttiin lopulta upseerikouluun kenties siksi, että hän oli päättänyt tehdä oikein, koska se on oikein, silloinkin kun se on vaikeaa.

Nuorille naimattomille mormoneille esitetään usein seuraavanlaisia kysymyksiä: "Kuinka on mahdollista, ettet ole koskaan maannut kenenkään kanssa?! Etkö halua ?" Haluamisella, kuten eräs nuori nainen sanoo, ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa. "Pelkkä haluaminen on tuskin sopiva opas moraaliselle käyttäytymiselle." Pienten lasten isä tai äiti haluaisi kenties nukkua pidempään kuin aamukuuteen ja antaa lasten huolehtia itsestään, tai haluaisi jättää työnsä, jotta voisi tehdä jotakin hauskempaa. Vastuuntuntoinen isä tai äiti päättää kuitenkin tehdä kaikenlaisia uhrauksia. Oikean valitseminen edellyttää itsekuria. Ironista on, että mitä enemmän meillä on itsekuria ja mitä vanhurskaampia valintamme ovat, sitä enemmän vapautta meillä on. Synti rajoittaa tulevia valintojamme: huumeista, alkoholista ja uskottomuudesta tulee pian riippuvuuksia, joista on hyvin vaikeaa irrottautua. Riippuvuudesta tulee isäntä ja meistä sen orjia. Vapauden väärinkäytöllä on taipumus halvaannuttaa.

Moraalinen rohkeus

Jälkiviisauden ansiosta historiankirjat voivat toisinaan yksinkertaistaa asioita, jotka ovat jakaneet kansoja vuosien varrella. Toinen osapuoli näyttää olleen kaukokatseinen ja oikeassa, kun taas toinen näyttää olleen lyhytkatseinen "konna". Kun ajattelemme niitä kiistoja, joita meillä on tänä aikana, on kuitenkin helpompaa nähdä, kuinka vaikeaa voi olla nykyään sanoa, kuka on "oikeassa" ja kuka on "väärässä". Kannan ottaminen tällaisessa aiheessa on vaikeaa, etenkin jos kantamme ei ole suosiossa.

Mormoneja kannustetaan puolustamaan sitä, mihin he uskovat, vallitsevasta mielipiteestä riippumatta. Se ei ehkä ole helppoa, suosittua tai hauskaa. Joskus kannan ottaminen merkitsee sitä, että altistuu pilkalle, panettelulle tai jopa fyysiselle väkivallalle. Tämänkaltaisessa tilanteessa ihminen voi luottaa siihen, että Herra auttaa häntä pitämään kiinni uskonkäsityksistään. Herra odottaa meidän tekevän sitä, minkä uskomme olevan oikein missä tahansa tilanteessa, ja Hän auttaa meitä niin, että meillä on moraalista rohkeutta tehdä se. Ei riitä, että kääntää katseensa tai pysyy hiljaa. Toisinaan katseen kääntäminen voi sinällään olla synti. Toimimme kuten Jeesus toimi, kun puolustamme sitä, mihin uskomme, ja ryhdymme toimeen.

Poliittinen puolueettomuus

Vaikka me uskomme oman kantamme esiintuomiseen moraalikysymyksissä, kirkkona me pysyttelemme puolueettomina puoluepolitiikkaa koskevissa asioissa. Kirkon johtohenkilöt eivät sanele, ketä ehdokasta mormonien tulee äänestää, edes silloin kun joku ehdokas ei ole samaa mieltä kirkon julkisesti lausuman kannan kanssa. Se ei myöskään sanele toimintaperiaatteita niille valituille, jotka ovat mormoneja. Kirkko saattaa ilmaista heille näkemyksensä kuten kenelle tahansa vaaleilla valitulle edustajalle, mutta hyväksyy sen, että näiden miesten ja naisten täytyy tehdä omat ratkaisunsa parhaan arvostelukykynsä mukaan ja ottaen huomioon äänestäjät, joita heidät on valittu edustamaan. Mormonit asettuvat sen poliittisen puolueen kannalle, jonka he uskovat parhaiten edustavan heidän yksilöllisiä näkemyksiään.